Musta maanantai -sarja 23.12.2002
joulunaluskiireissä on tietty taitekohta, murtumispiste,
jossa yksinkertainen pikkuasia tai sana saattaa laukaista
arvaamattoman tapahtumasarjan.
Tässä jutussa se on kirjaimellisesti viimeinen
pisara.
TURVASSA. Tarina on omistettu niille
raskautetuille — pelastajista poliiseihin, hoitohen-
kilöstöstä auramiehiin, putkimiehistä pilotteihin,
toimittajista merimiehiin — jotka ovat jouluna töissa ja
törmäävat paivystäessään merkillisiin ilmiöihin.
Saatatte olla onnekkaita joutuessanne jouluksi työvuoroon.
Jos vain pokka pitää. Kaiken Iisaksi tarina on tosi.
Jos joku väittaä sitä kiertävaksi kaupunkilegendaksi, en vaitä
vastaan, sillä sellaiseksi se on ainutlaatuisuu-
dessaan muuttunut.
TIP, TIP, TAP. Hyörintä ei ollut aivan vielä asettunut
aattouomiinsa, kun isäntä asteli suu messingillä oluineen
ja vastoineen joulusaunaan. Latausta oli yhä liikaa — saunan
jälkeen tilanne olisi ollut jo löysempi.
Tiskialtaan alla sijaitseva vesilukon tiiviste oli
tippunut vasta muutaman viikon. Silti siita oli
muistutettu perheen asennusosastoa lähes päi-
vittäin.
Siis natkutettu.
Piparkakkunsa polttaneen vaimon vahingonsiirto- &
syyllistämistutka tavoitti sopivan uhrin pukuhuoneesta:
"Pitäisi ainakin tuo tippuva putki saada jouluksi kuntoon."
NAX. Se oli viimeinen pisara. Silloin jotain rajähti
siihen asti hyvin hermonsa hallinneen miehen päässä.
Hän rynnisti saunasta ilkosillaan keittiöön käsissään jostain
haalimansa putkipihdit, tempaisi oven puoliskot lähes saranoiltaan ja
tunkeutui rytinallä allaskaappiin.
Kaapista kuulunut mökinä on jouluaikaan painokelvotonta,
siksi iskusanat on korvattu jatkossa hyvän joulun toivotuksilla.
— Et, hyvää joulua, tipu enää kauan, se on
jämpti, hyvää joulua.
Jostain syysta emäntä katsoi tässä vaiheessa
viisaimmaksi vaieta, vaikka huomautettavaa olisi löytynyt alakaa-
pistoon puoliksi tunkeutuneen isännan ulos jaävän osion esteettisyy-
desta.
KISSA. Perheen utelias kissanpentu asteli paikalle. Siihen asti se oli
leikkinyt lankakerällä, kokeillut neulanterävia kynsiään ja hampaitaan
tennispalloon tai kuusen koristepalloihin.
Nyt se äkkäsi allaskaapin suunnalla uuden pallokohteen.
Lyhyt vaijys ja hyökkays.
— Aaaaaaaaaargh! Hyvää joulua! Ai hyvää joulua.
Kaapista kuulunut eläimellinen huuto katkesi kuitenkin kuin veit-
sellä leikaten isännän lyötya päänsä allasproppuun.
Uhri rymähti keittiön lattialle ja otti lukua. Valtimoveri suihkusi päas-
tä kaaressa.
— Herranjestas. Mikä sille nyt tuli, hammästeli piparkakkuosasto.
PELASTAJAT.
Vuoto päästä ei lakannut sideharsolla. Oli soitettava
ambulanssi. Pelastajat kietoivat ensin pari metriä kaaretta päähän ja
sitten mies nostettiin paareille.
Emänta saatteli miespoloaan pihalle, jossa toinen pelastajista ereh-
tyi kysymään verityön vaiheita. Mitä tunnollisemmin emäntä tapahtu-
main kulkua selvitti, sitä vaikeampi pelastajien oli pysya vakavina.
Lopulta toinen ei voinut enää pidätella nauruaan. Hohottaessaan ve-
det silmissä kaikki voima pakeni hänen käsistään ja ote kirposi. Rai-
vosta kihisevä potilas muksahti maahan. Häneltä katkesi siinä rytäkässä
käsi ja silmalasit sarkyivät.
TIPPE TIPPE TIP TIP. Sairaalan tiputuksessa yhä synkemmäksi muo-
doltaan käyvän isännän päätä ryhdyttiin parsimaan ja kättä kipsaa-
maan. Ihme, että hoitajat suoriutuivat tehtävistään, sillä tukahdutetut
nauruntyrskähdykset pätkivät pahoin potilaan rahoittelemiseksi tar-
koitettua hoivapuhetta.
Lääkärikin joutui esittamään normaalin kysymyksensä: "Mitenkäs
täälla voidaan?" , selin. Huolellisena miehenä tohtori erehtyi kysymään
olisiko myös kissan aiheuttamia vammoja syytä lääkitä.
Isäntä oli sen jälkeen yrittanyt repiä tippaletkua irti ja toivottanut hy-
vää joulua suoraa huutoa. Rauhoittavia saatiin paikalle ja joulurauha
palasi. Mies pidettiin kuitenkin tarkkailtavana jouluaamuun.
Emänta sai aattona silitellä kissaa yksin.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA. Tarkoitan sitäkin.
Tämä juttu on omakohtainen, mutta koska aikaa on jo kulunut riit-
tävasti, uskallan kertoa sen pelkäämatta virallisia tai epavirallisia seu-
raamuksia. Ihan opetukseksi nykyisille rakettipeikoille.
Uuden vuoden aattoiltaan oli panostettu kunnolla, jotta vieraat viih-
tyisivät. Ruokaa, juomaa ja tietysti raketteja.
EI LÄHTÖLASKENTAA. Kun keskiyön hetki läheni, ryhdyin valmis-
telemaan rakettien ampumista parvekkeelta. Raketit olivat keittiön
pöydällä, ja ajattelin ensin kokeilla yhtä.
En huomannut, etta napatessani arviolta puolimetrisen ohjuksen
pöydältä, sain siihen tulen samalla kertaa. Olin poiminut raketin kynt-
tilän yli ja tuli oli iskenyt aivan sytytyslangan tyveen.
Niinpä varoaika oli käytannössa nolla, ja raketti suhahti kädestäni
juuri kun astuin olohuoneeseen.
Täytyy kunnioittaen sanoa, että vaikka kymmenkunnasta
vieraasta puolet oli naisia, oli maihinlyöminen näköjään
jäänyt jossain evoluution vaiheessa heillekin selkäytimeen. Vähäinenkin
suoja käytettiin hyväksi.
YKSIVAIHEINEN. Raketin paloaika ja lentorata ovat aivan
uskomattoman pitkiä olohuoneen kaltaisessa tilassa. Siinä tulee
vähän sellainen olo kuin pelaisi squashia pyrstötähdellä.
Ilman mailaa ja tyytyisi vain väistelemaän. Sähahdellen, suhahdellen
ja jokaisen seinäkimmokkeen jälkeen vauhtiaan kiihdyttäen se
lo pulta syöksyi sohvan selkänojan taakse lattialle.
Sieltä kuului poks: ilmoille nousi uskomattoman kaunis,
monenkirjava tulipallomeri, joka täytti savun hämartaman huoneen.
TAPPIOITA SYNTYY. Kun ensimmäiset uskalsivat ryömiä yskien
avaamaan parvekkeen ovea, nousi jokaisesta valkoiseen
karvalankamattoon pudonneesta komeetan kekaleestä tai
pyrstöosan kappaleesta musta pieni kraatteri-
savu. Niitä sammuteltiin vesilasillinen per pesäke -periaatteella.
Vaalea sohva muistutti leoparditurkkia, matto mätäojassa uitettua
spanielia ja vaimo — niin no miten sen nyt sanastaisi, jos yrittäisi
kuvata myrskyn merkkiä. Vaikka ei sillä ollut kuin kampaus sekaisin
ja se vähän savusi. Onneksi oli vieraita. Ajattelin etten lähetä
uusia raketteja.
Seuraavana haikäisevän kirkkaana tammikuun päiväna värittelin
valkealla liidulla raketin lentoradan kulminaatiopisteitä valkeasta
katosta ja vaaleista tapeteista. Työasento oli hankala ja pää kipeä
illan rakettisavusta.
Tiesittekö, että suunnanvaihtopisteitä voi olla satoja?
UUDENVUODEN LUPAUS. Liitu kädessä lupasin, että seuraava
vuodenvaihde olisi erilainen. Sitä se oli. Omalla
tavallaan.
Mutta aivan vihjeeksi vain: jos joskus valmistatte fon-
duetä turvautukaa pelastuslaitoksen tietoihin ruokaöljyn
syttymispisteestä ja savunmuodostuksesta, älkääkä missään tapauksessa
yrittakö kumota kiehumispisteessä
olevaa öljyä tiskialtaaseen, johon on jäänyt vettä.
Usein halvemmaksi tulee syödä ulkona.
Tuli vain mieleen.
SIMO-PEKKA
PENTTINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti