Musta maanantai, 2003
Kuka Patric Bruel? Mikä ihmeen Michel Leeb?
Oikeastaan tästä piti tultiukkapipoinen Suomen koulujen (vanhempien,
opettajien ja oppilaiden) rajoittuneita kielivalintoja kritisoiva
esitys, mutta antaa olla. Mikä minä olen opettamaan tai toimimaan
kielipoliisina.
Sen sijaan siitä jäkätän, että telkkariohjelmien messuilla kulkevat
suomalaiset ostajat pyrkivät huolellisesti kuorimaan kaiken
vähä-älyisen roskan halvalla tuliaiskasseihinsa.
Siksi joskus harmittaa, kun tietää mistä ihmiset jäävät paitsi
-seuraavat sukupolvet yhä useammin.
Yksi kanava: Luulin EU:n muuttavan asioita. Turha luulo. Kyllä
tietoa tuli ja tulee, mutta sitä jakavat Brysseliin akreditoidut
(huom.) viralliset bulletiinipossut. Olipa maailmankuvamme digitaalinen
tai analoginen, se perustuu englannin kielen vaihtoehdottomuuteen.
Se maailmankuva on lähes sataprosenttisesti "pure yankee".
Ja vaikka kanavia olisi sata, niiden todelliseksi määräksi jää
Suomessa yksi.
Matematiikan lehtori: Mutta keitä ovat herrat Bruel ja Leeb?
Michel Leeb on keski-ikäistyvä, erittäin pätevä pariisilainen matematiikan
lehtori, jonka rehtori erotti, koska oppilailla oli hänen tunneillaan hauskaa.
Aineen oppimiseen se vaikutti myönteisesti, mutta Ranskan jäykkään
koulukulttuuriin se ei istunut (jotain tuttua?).
Cabaret: Niinpä Leeb siirtyi näyttämölle. Nyt kymmenet miljoonat
saavat nauraa. Hän panee persoonansa likoon yhden miehen kabareessa
kolmeksi tunniksi sataprosenttisesti. Taukoa ei tunneta, ja työstä hikinen
paitakin vaihtuu yleisön edessä lennossa.
Leeb päihittää tällä hetkellä mennen tullen brittiläiset ja ame-
rikkalaiset kollegansa, mutta sen he jo Englannissa ja rapakon takana
tietävätkin. Suomessa tuskin kukaan, mutta vilkaiska miestä netistä.
Vapaa maa: Ällistyttävää on se, että Leebin illoissa liikutaan usein
poliittisen satiirin rajamailla. Suomessa Leeb olisi aivan varmasti vankilassa
vaikkapa rasismista tai muista syistä. Esitmerkiksi hänen Pariisin-esityk-
sessään (paikalla 5 000 katsojaa + suora tv-lähetys miljoonille katsojille)
eniten aplodeeraavia olivat afrikkalaiset, (mm.) joista Leeb lohkoi ns.
"etnisiä vitsejä".
Monikulttuurisessa maassa asiat kääntyvät usein päälaelleen, nauruksi asti.
Suomessa en uskalla tuota juttua edes toistaa.
Manttelin perijä: Patric Bruel on samaa maata. Hän on Edith Piafin,
Yves Montandin, Charles Aznavourin ja monen muun edeltäjänsä kiistaton
manttelin perijä. Tiencemssä Algeriassa 1959 syntynyt Bruel on ollut pin-
nalla 1980-luvulta, eikä hän koskaan sen alle painu.
Sekä Leeb että Bruel ovat suurten näyttämöiden tähtiä, joiden show-iltojen
lähetysoikeule sista tv-kanavat kilpailevat. Varsinkin Bruel tai oikeastaan
hänen vaikutuksensa yleisöön, —ikään, sivistystasoon tai musiik-
kimakuun katsomatta - on ehdottomasti koettava salissa.
Itku ja nauru: Uskokaa pois: siinä missä Leeb saa ihmiset nauramaan
kontrolloimattomasti, saa Bruel tupakansytyttimiensä liekkiä polttavat
ihmiset itkemään samanaikaisesti - perheenäideistä tatuoituihin rokka-
reihin tanssimaan keskellä yötä pikkulapset sylissään kapeiden istuinrivien väleissä
loppuunmyydyissä teatteritaloissa.
Entre deux: Bruel koskettelee kansakunnan yhteisen muistin kipeimpiä kohtia
(sotia) yksilöiden kautta (ranskalaiselle se onyhtä kuin rakastavaiset) olemat-
ta sentimentaalinen. Sitten nauretaan jo asioille, jotka eivät ulkopuoliselle
avaudu, mutta joiden läsnäolo on käsin kosketeltava.
Lämpöhalvaus: Bruel onyksinkertaisesti eräs Ranskan viime
vuosikymmenien kansallisista ikoneista.
Siksi seison lämpöhalvauksen partaalla elokuisena iltana verk-
koaidan vieressä. Aidan takana on katu ja sen toisella puolella
Nice-Matin-päivälehden pronssinhohtoisilla lämpölaseilla verhoiltu toimitalo.
Lehden pääportin viereen on pystytetty yksi blokki valtavasta rotaatiopainokoneesta
muistomerkiksi.
Vilkaisen vaistomaisesti kelloa ja yritän arvailla montako sivua toimituksessa
on vielä auki; — piruparat. Tämän illan konsertin arvio ei ainakaan huomi-
seen kulttuuriin ehdi, vaikka matkaa rakennusten välillä ei ole kuin
pari sataa metriä.
Sotien valissä: Sitä paitsi, tuskin Nice-Matin kovin paljon uusia
superlatiiveja konserttiarvioonsa löytäisikään.
Illan tähti, näyttelijä, elokuvatähti ja chansonlaulaja Bruel on
"Entre deux" (Kahden välissä) ohjelmallaan ehtinyt kiertää
Ranskaa, Keski-Euroopan maita ja rapakon takana jo sen ver- '
ran, että on aivan sama mitä kabareesta kiroitettaisiin.
Yksin Entre deux'sta tehtyä kaksoisalbumia on myyty jo pitkästi yli
kaksi miljoonaa kappaletta.
Vakaita provencelaisia: Vaikka show'n alkuun on kaksi tuntia.
kiemurtelee Nicen (Nizza) uusimman konserttitaloylpeyden, Palais Nikaia'n,
edustalla kaksi tuhannen ihmisen tiivistä jonoa. Lisää väkeä virtaa tasai-
seen tahtiin aidan sisäpuolelle odottelemaan ovien aukeamista.
Kaikilla on pääsylippu, mutta he haluavat varmistaa itselleen
istumapaikan jo kuukausia sitten loppuunmyydystä esityksestä.
Omat lippumme onnistuimme hankkimaan jo puoli vuotta ai-
kaisemmin Sveitsistä.
Avoimella kentällä ei ole suojaa. Yli 40 asteen helle porottaa armottomasti
paikkansa pitäviin ihmisiin. Kukaan ei silti valita tai edes ota säätä puheeksi.
Ei ikärakennetta: Palais Nikaia'n pääsaliin mahtuu arviolta 5 000
ihmistä istumaan ja päälle seisomapaikat. Katsomo on jäähdytetty 15 asteeseen.
Hiilihappojään usva leijuu kaikkialla ja tekee paikasta aavemaisen, kunnes
se täyttyy ja lämpenee. Varhaisnuoriso valtaa lavan- edustilat, varttuneempi väki
keskiosan, vanhat jäävät sivummalle lähemmäksi ulosmenoteitä, pikkulapset
vanhempineen istuvat aivan keskellä, ja eri rocklahkoihin kuuluvat täyttävät ta-
kaosan ja seisomapaikat.
Liekki: Vaikka luulee vuosien mittaan oppineensa jotain toisen
kansan mentaliteetista ja sen vaikuttimista, joutuu tilanteisiin,
joissa tuntee olevansa täysin ulkopuolinen tarkkailija. Ja vaikka ymmärtää senkin,
mitä tapahtuu, ei voi jakaa asiaa kuin ulkoisin merkein.
Eikä sitä kukaan edellytäkään.
Se on heidän oma juttunsa. Riittää kun sytyttää liekin tupakansytyttimeen pimeässä
salissa tuhansien muiden perässä.
Kansakunnan muisti: Bruelilla on kyky kaivaa kaikki tuo esiin
ja siirtää se pientä montmartrelaisbistroa ja -aukiota esittävistä
lavasteista sukupolvien yhteiseksi kokemukseksi (pikkulapset vanhempiensa
sylissä keskellä yötä katsomossa).
Tuhannet liekit nousevat Pallais Nikäiassa. Aivan samaan tapaan kuin miehityksen
aikaisessa Ranskassa tulitikku toisensa jälkeen syttyi saksalaisten katkaistua
sähköt kesken chansoniltojen. Vieraat vallanpitäjät epäilivät sanojen sisältävän
verhottuja merkityksiä. Eihän niissä mitään verhottua
ole - ranskalaiselle.
Simo-PekkaPenttinen
Digitoijan lisäys: Bruelin keikkakalenteri 2020 vuodelle tässä
ja Leeb:n sivu wikipediassa tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti