Musta maanantai, Max Besson ja Mont Blanc
ALAS. Tästä piti tulla alun alkujaan vajaasta 5 000 met
rista merenpinnan tasalle ulottuva sopeutumisaikatauluteos,
mutta sitten joku rupesi tökkimään.
Korkeuserot toteutuvat kyllä matkalla kirjaimellisesti,
mutta lahikuukausien tapahtumat asettivat tarkastelun
todelliseksi viitekehykseksi miljoonakaupungin; sen aperitiivin
ja kalasopan.
YLÖS. —Tänä syksynä ei kannata lähteä ylös, Maxime
Besson sanoi kaataessaan aperitiivia — pastista — lasiin
yleensa silloin, kun aurinko heitti jo Chamonixin laak-
son lounaiskolkassa Brevéntin puolen varjoja.
Mutta niin hän oli sanonut viime vuosien kuluessa jo huolestuttavan
usein.
Sateisena keväänä hän yleensä sanoi, ettei koko
kesänä kannata lahtea ylös. Vuoden alussa hän ar-
vioi ettei tänä vuonna ole kenenkaan syytä lähteä ylös.
ARVIOITA. Totta kai mies tiesi mitä puhui, koska
arvioi kotinsa terassilta Mont Blancin ja Dom de Couterin valiseltä
kapealta harjanteelta roikkuvaa miljoonien tonnien lumikuormaa.
Hän oli siivonnut riittavasti kivi-, lumi- ja mutavyoryjä seka L'Arven
tulvia kotikaduiltaan.
Oikeassa Max on myös siinä, etta olosuhteet ja niiden ennustettavuus
olivat vuosi vuodelta käyneet vaikeammiksi. Omakohtaisestihan meista
kukaan, tai meissa mikään, ei ole tietenkään miksikään muuttunut.
KOPTEREITA. Oikeassa Max on siinakin, ettei pe-
lastuskoptereiden roottorin äani taukoa Chamoni-
xissa nykyisin paiväksikään — extremepellejä ja kai-
kenkarvaisia elämysturisteja riittää loukkaantuneina
kopterin alle pussiin killumaan.
Viime syksyna Max ei tuttua ennustettaan tai kom-
menttiaan esittänyt. Han lähti itse syyskesallä "ylös".
lopullisesti sairauden uuvuttamana.
KUTSU. Syksyn posti toi kutsun hautajaisiin Cha-
monixiin. Ei Max sita paitsi ollut alunperin
yläsavoijilainen. Joskus laakson kilometrien kor-
kuiset valiseinat tuntuivat hanesta suorastaan ahdistavilta.
KYSYMYS. Työpöydän kulmalla lojuu nippu Oulun yliopiston
professorin Olli Vuolteenahon fysiologian peruskurssiin kuuluva
"Soveltavaa fysiologiaa ".
Ajattelin nimittain katsella papereista eri korkeuk-
sien vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn viimeaikai-
sen Kaisa Variksen tapauksen pohjalta. Omakohtaisia kokemuksia
vaikutuksista on yhdelle miehelle ihan riittavasti.
Norjalaiset kysyivät (taas) julkisesti Val di Fiemmen
ensimmaisinä paivinä, ovatko suomalaiset ihan tyh-
mia?
VASTAUS. Vuolteenaho sanoo, etta kun tottumaton
nousee 3,5 km:n korkeuteen, henkinen suorituskyky laskee 20 prosenttia.
Tunnin oleskelu Mont Blancin
(reilut 4 860) korkeudessa vaikuttaa jo 50 % ja tuol-
lainen vajaan parinkymmenen tunnin 80 %.
Käytannössa se merkitsee sitä, ettei kokematon enää alyä lähteä
alas. Ladulle kenties, jos sellainen olisi ja sukset.
Jätan mielelläni hiihtäjät ampulleineen, kusimukeineen ja verisine
pumpulituppoineen omiin puuhiinsa ja palaan balkongille Mont Blancin
juurelle ottamaan vielä toiset aperitiivit.
1 000 M. Viime vuosina ei ole todellakaan "kannattanut" menna ylös,
sillä alhaalla tuhannessa, parissa on ollut liiankin hyvä. Vilautella ape-
ritiivilasin pohjaa silloin tällöin huipuille ja odotella aurinkoisella te-
rassilla Maxin elämänkumppanin Luciennen seitseman ruokalajin ja
seitseman tunnin illallista.
Sen jälkeen olikin vaikea päästa ylös edes tuolista saati sitten vuo-
ren seinämää.
RIVIERALLE. Maxime Besson oli muusikko, huippupianisti, joka viih-
tyi kaikkein parhaiten merenpinnan tasossa, Rivieran lämmossä - vii-
meiseen asti — esimerkiksi jollain jokakesäisistä Cote d'Azurin jazz-fes-
tivaaleista.
Joten jatketaan matkaa vielä alemmaksi, tuhatkunta kilometria Hau-
te-Savoien departementista suoraan etelään Varin ja Bouches du Rho-
nen departementteihin: Marseillen—pastiksen-linjalle.
Kun kerran Marseillesta puhuttiin, arvokkaasti harmaantunut vanha
ranskalainen herrasmies oli valinnut " aperoksi" tietysti marseillelaista
pastista, tilkan grenadiinia, kunnon lorauksen vettä (1:5) ja jäitä.
STRIPPARI. Suurin piirtein kaiken tarpeellisen maailmassa nähnyt
Max sanoi kokeneensa elämänsä hankalimmat hetket juuri Marseil-
lessa nuorena pianistina joskus ennen sotaa.
-Olin juuri mennyt naimisiin ja hankin leivän soittamalla eräässä yö-
kerhossa. Katse oli illasta toiseen vaikea pitää flyygelin nuottitelinees-
sä, sillä soittimen kannella tanssi koko yön strippari. Ovensuussa saattoi
lisäksi odotella työvuoron päättymistä oma nuorikko Lucienne.
Max maistoi vakavana harmaanvalkoista juomaansa.
Suurempia vaikeuksia on todella vaikea kuvitella.
PASTISTA. Marseillelainen yrittajä Paul Ricard kehitti juoman anik-
sesta ja yrteista 23-vuotiaana, joskus 1930-luvulla. Toki juomalla
edeltäjia oli, mutta nykyisessä muodossaan pastis, "embrouille me-
ilance", tuli maailmalle juuri cocktailien ja jazzin aikaan, mafian kul-
ta-aikaan.
MUSETTE. —Ainakin näennäisesti helpompaa kuin itselläni strippa-
rin kanssa, oli toisessa klubissa noina aikoina soittavalla kaverillani,
Max kertoo.
— Ranskassa elettiin näet Lyonin ja Marseillen välisen mafiasodan
kautta. Yöelämässä vilisi gangstereita ja aseita.
— Kollegani oli saanut illan mittaan eräästä pöydästä reilusti rahaa,
mutta toivomuksena oli joka kerta Musette-valssi Lopulta hän sai tar-
peekseen: pamautti kannen kiinni ja kieltäytyi soittamasta nuottiakaan.
No, hän joutui soittamaan Musette-valssia sitten ilmaiseksi ja tauotta
koko yön revolverin piippu selässään.
ROSVOT JA POLIISI. Rikollisuus, kuten lakritsan ja aniksen makui-
nen vahva aperitiivikin, on aina kuulunut Marseille'n tavaramerkkei-
hin, brandeihin, kuten cocacolakulttuureissa nykyisin sanotaan.
Jos ranskalainen elokuvaohjaaja aikoo tehdä pankkiryöstöstä tai
huumekaupasta edes jollain lailla uskottavan tai todentuntuisen filmin,
ei han vieläkaän tiedä Marseillea luontevampaa kuvauspaikkaa.
Tosiasiassa miljoonakaupungissa ei leikitä rosvoa ja poliisia. Vali-
meren afroarabialaisten kansojen ja eurooppalaisten sulatusuunissa
salakuljetus, heroiinilaboratoriot ja väkivalta ovat valitettavasti arki-
paivää tv-uutisissa.
VANKILA. Mutta myös tunnetulle rikollisuudelle on kaupungissa vas-
takohtansa: vielä tunnetumpi vankila.
Marseillen Vanhasta satamasta on parinkymmenen minuutin vene-
matka d'lf'n saarelle. Se on vankilasaarena yhtä kuuluisa kuin Napo-
leonin St. Helena, vaikka perustuukin osin fiktioon. Kuten briteillä Ro-
binson Crusoen erakkosaarikin.
Kallioisen, muutaman hehtaarin Chateau d'lf"n tylyyn tyrmaan Ale-
xandre Dumas vanhempi heitti romaanihahmonsa Monte Criston
kreivin alias Edmond Dantesin kärsimään kolkkoa tuomiotaan.
MARSEILLE EST. Marseille on.
Lause kuulostaa epätäydelliseltä ja lopulliselta kuin jokin filosofinen
totuusväittämä. Silti se kuvaa kuitenkin parhaiten Valimeren suurim-
man satamakaupungin, ranskalaisen miljoonakaupungin ja Bouches
du Rhonen departementin pääkaupungin sielua.
BOUILLABAISSE. Enemmän tai vähemmän virallista maäritelmäa on
alun perin kaytetty maailman tunnetuimmasta kalakeitosta, bouilla-
baissesta, joka on yksi kaupungin perustavaramerkeistä.
Nimenomaan Bouillabaisse est.
Se on ainoa oikea vastaus sille, joka sääntöjen ja reseptien hailitse-
massa pohjoisessa yrittää valmistaa keittoa. Keiton reseptejä liikkuu
toki maailmalla miljoonia, mutta niiden avulla kokkaaminen on sama
kuin yrittaisi etsiä Valimeren aurinkoa ja elämäntapaa matkaoppaista
tai turistikohteista.
Sitä paitsi, jos haluaa bouillabaisse-kokkailuunsa jonkinlaista tark-
kuutta, vaikkapa sanakirjasta, löytaä useimmista merenelävistä vain
maininnan: eras välimeren kala.
OTETAAN MITÄ ON. Alunperin keiton "resepti" oli yksinkertainen.
Kun kalastajat palasivat aamulla mereltä, kattilaan kaadettiin hienos-
telematta kaikki merenelävät, ayriäiset ja kalat, jotka yölla olivat pyy-
dyksiin uineet tai ryömineet.
Ne keitettiin Provencen vihannesten, juuresten sekä mausteiden ja yrttien
kanssa. Lopuksi kiinteät ainekset siivilöitiin pois ja vahva liemi sekä
lihat tarjottiin höyryavinä eri lautasilta.
Palanpainikkeeksi vaikkapa Provencen roseeta.
TAKAISIN. Bouillabaisse est! Vanhan sataman kalaravintoloista saa yhä saman
vastauksen. Heti ensi kesänä. Aperitiiviksi tietysti pastista.
Tutussa kaupungissa. Maxin muistoksi. Ja erään samoihin aikoihin me-
nehtyneen suomalaisen Protenn-nimisen mustalakkisen kersantin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti