Musta maanantai, marskin puisto ja mikkelin muumit
UUSKOLONIALISMI. Tavallisesti asioista perillä olevat tahot kertoi'
vat äsken Sveitsin Montreux'stä erään korkean Nokian suomalaisjohtajan
hankkineen sieltä talon.
Tunsin hetken samalla lailla kuin se suomalainen, joka näki lastun
joessa. Nyt se alkaa. Mikseivat ne pysy Espanjassa tai Floridassa ja mitä
niitä paikkoja nyt onkaan?
Kutsukaamme johtajaa tässä nimellä herra "R". Tiedan hänen ta-
lonsa. Se on entinen Savoijin kreivin talo, reilut 350 neliötä sisätilaa,
puutarha ja parin auton talli. Näköala Juran rinteeltä yli Lac Lémanin
Ranskan puolelle. Vuokra kohtuulliset 4 000 euroa kuukaudessa.
Mutta niin se kehitys kulkee. Maailman halutuimmalle alueelle on
muodostumassa pikkuhiljaa myös suomalaisten uusrikkaiden ja
nousukkaiden siirtokunta. Aikaisemman muodostivat lähinnä mate-
maatikko Rolf Nevanlinna ja marsalkka C.G.E. Mannerheim.
On todella epämiellyttavää opetella kuuntelemaan sikälaisellä nak-
kikioskilla olantakaa suomalaista jupinaa. Tai sitten on ruvettava keit-
tamäan nakit itse. Joka ilta.
ETAPPI. Viime perjantaina kokoontui jälleen kyseisen kaupungin ran-
tapuistoon joukko sveitsinsuomalaisia, sveitsiläisiä ja suomalaista vir-
kamieskuntaa marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin muistomer-
kille. En tiedä oliko herra "R" tai hänen puolisonsa jo joukossa.
Itsenäisyyspäivan lisäksi myös marskin henkilökohtaisina muistopäi-
vinä sekä joskus muulloinkin ilmestyy obeliskille kukkalaite tai yksit-
täinen kukka.
En muista monestiko olen muistomerkillä käynyt, mutta tavakseni
se on tullut aina kun olen maisemissa. En kuulu mihinkään marskin pal-
vontaklubiin, mutta rantapuisto on kotimatkalla Ranskan Isoilta al-
peilta Sveitsiin rauhallinen pysähdyspaikka ottaa olut ja haukata jotain.
Joskus pitempinä kausina puistikko on myös lääkinnyt koti-ikävää.
Klikkaamalla kuva suurenee. Puiston laidan ravintola ja Valmontìn sanatoria
KAIVAUKSIA. Viimeksi käydessäni paikalla koko Mannerheimin puisto
oli myllätty. Koska lähellä oli suuri rakennustyömaa, ajattelin hetken
kauhuissani, etta koko homma pistetään uusiksi, pienennetään tai peräti
hävitetään.
Vaikka sveitsiläiset eivat suomalaisten tapaan niin kauheasti muis-
tomerkkien peräan olekaan, ei kysymys onneksi ollut siitä.
Puistoa vain kunnostettiin.
Porukkaan kuulunut sveitsinranskalainen katseli myllerrystä, käveli
sitten patsaan ympärillä maata kaivelevien miesten luo ja kysyi kuis-
katen:
"Joko Mannerheim on löydetty?"
MIKKELIN MUUMIT? Montreux'ssä pidettävien elokuvajuhlien ai-
kaan kuulin Renny Harlinin tarttuneen Mannerheim-aiheeseen.
Silloin tuli leikiteltyä oheistuoteideoilla, joista osa ei kestä julkaise-
mista. Mutta kun kaikista muista elokuvista, Muumeista Harry Potte-
rin kautta Sormusten herraan, puristetaan viimeiset markat oheisma-
teriaalilla (T-paidat, muovinuket, pelit, lippahatut jne.), niin miksei
Marski-leffastakin?
Miltä tuntuisi ostaa muovi- tai pehmo-Mannerheim, ehkäpä kerätä
koko Mikkelin Sankarit -sarja. Vahän niin kuin muumilaakson väki. Tai
huiskia ympäriinsä vihreällä, muovisella marsalkansauvalla?
Saattaa tietysti olla, ettei Mannerheim yllä kansainvälisessä levi-
tyksessä sellaiselle tasolle, että sauvaa varten kannattaisi ennak-
koon ryhtyä miekanmuotteja valamaan.
Kansallisella tasolla löytyisi ehkä jotain pientä, vaikka sitäkin
taitaa jo Alkossa olla. Tai mistä sen tietää. Varmasti nyky-Suomes-
ta löytyisi mainosguru tai "art director", jolta Marski goes to Market
-kampanjan tuotteistaminen onnistuisi.
En kuitenkaan soittanut Harlinille tai kasikirjoitustiimille kysyäkseni
mihin suuntaan puuha etenee, koska projektin toteutumiseen kuluu
vielä vuosi tai vuosia. Moni on esittänyt kasityksensä filmistä
jo ennakkoon, mutta minun puolestani he saavat työrauhan.
Sen sijaan vinkin voin antaa. Elokuvan kansainvälisen levityksen
ensi-iltaan tuskin mikään muu maailman kaupungeista sopisi parhaiten kuin
Montreux filmifestivaaleineen.
TUTTU HAHMO. Marski oli varsinkin ranskankielisen Sveitsin rivieran
kaupungeissa aikoinaan hyvin tunnettu ja arvostettu kuuluisuus, eikä hän-
tä ole vieläkään unohdettu Niiden ihmisten joukko, joka vielä muistaa
suoraselkäisen eden-hattuisen miehen astelevan kepin tai sateenvar-
jon kanssa pitkin rantabulevardia tai nousevan rinnettä tuttuun
konditoriaan, on vain harventunut. Marski oleskeli elämänsä aikana useaan
otteeseen Lausannessa, mutta ikääntyessään hänen hoitopaikakseen
vakiintui parikymentä kilometriä etempänä sijaitseva Montreux. Tarkemmin
sen kupeessa olevan Glionin kylän sanatorio Valmont.
OBELISKI. Valmont'ssa hän viimeisteli muistelmansa ja
kuoli 28.1.1951 Lausannessa. Aeron DC 3, ohjaimissaan Ientokapteeni Olavi
Siirilä ja silloinen lentoperamies Mauri Maunula, nouti marskin
maalliset jaannokset Suomeen 2.2.1951.
Marskin muistomerkki pystytettiin Montreux'hön hänen sveitsiläisten ja
sikäläisten suomalaisten ystävien yhteiskeräyksellä. Obeliski on suo-
malaista graniittia ja se paljastettiin 1955.
Puisto on erittäin hyvin hoidettu ja aivan vanhan keskustan rannassa,
osana 11 kilometriä pitkanä jatkuvaa rantapromenadia.
Valmont sijaitsee hieman Lac Lemanin rannasta nou-
sevalla Juralla ja sinne pääsee myös hammasratasjunalla. Parantola on
entisellä paikallaan ja voi hyvin.
TYYLIÄ JA NOUSUKKAITA. Mannerheimia ei ainoastaan muiste-
ta Valmont'issa, vaan marski on osa laitoksen ja Montreux'n histori-
aa. Sanatoriossa on hoidattanut useampikin kuuluisuus itseaån, mut-
ta marski ja hänen ohellaan tunnettu runoilija Rainer Maria Rilke
(Praha 1875-Valmont 1926) ovat asiakkaina olleet aina ylitse muiden.
Eikä Montreux'n loisto ole suinkaan mennyttä, siitä pitää huolen hin-
tataso. Kun katukuvaa katsoo tarkemmin, huomaa Casinon viereisen
hotellin eteen pysähtyvien Rollsien ja Mercedesten purkavan uumenis-
taan mustakaapuisia, hunnutettuja naisia lapsineen — öljyraha piipah-
taa ostoksilla.
Lahitienoon klinikoilla juoksee lisäksi nykyisin kaikenmaailman sak-
kia kuten joku Michael Jackson, mutta heihin ei kukaan juuri kiinni-
tä huomiota. Eivatka he toisaalta nenäleikkauksiaan juuri valita mai-
nostaa.
UUTUUDENVIEHÄTYS. Vaikka juhlinta Suomen presidentin linnas-
sa tuntuu vuosi vuodelta etenevan kepeämpään suuntaan, on illan pe-
rusvire yhä vuodenajan ja historian vanki. Eikä siinä sinansä mitään,
saattaa 6.12. muuttua joskus ilonpäiväksikin.
Eivat Ranskan tai Sveitsinkään kansallispäivien vietot sambajuhlia
muistuta, vaikka kepeampia ovatkin.
Virallinen Ranska näyttaytyy heinäkuun 14. pönäkkänä paraatina ja
ylilentona Pariisin Champs Elyseéllä. Etelä-Ranskassa meno oli sitten
jo toisenlaista: katujuhlijoista suurimmalla osalla ei ole edes työlupaa,
saati Ranskan kansalaisuutta.
Sveitsissä puolestaan elokuun ensimmäisen päivän juhlinta lämpi-
mässa illassa kokkotulineen ei juuri pinnallisia intohimoja herätä. Riit-
ti kun kerran kysyi syytä rauhaisaan menoon.Vastaus oli hajamielisen
pohdiskeleva: "Jaaha, hetkinen, kuinkahan mones sadas tämä nyt
mahtaa oikein olla...
KAKSI KENRAALIA. Epähieno käytös Mannerheimin puiston kai-
vuutöissä oli jaanyt kiusaamaan tuttavaani ja hän päätti matkaa jat-
kaessamme hyvittää asian kertomalla vitsin omistaan: hän on sveit-
sinranskalainen, mutta syntynyt Ranskassa.
Juttu ei ole suomalaiselle vieras ja siitä on kotoisen sovellutuksem-
me Iisaksi monenlaisia versioita eri puolilla Eurooppaa. Tässä hänen
versionsa France contre Allemagne.
Eräänä ensimmäisen maailmansodan jouluna saksalainen ja rans-
kalainen kenraali nousivat miehineen juoksuhaudoista ei kenenkaän
maalle tupakalle.
Tulitauko piti ja jonkinlaista joulumieltäkin leijui karmeissa olosuh-
teissa. Vertailulta ei voitu kuitenkaan välttya.
"Soditte hyvin, Herr General, mutta minun joukkoni ovat paljon ku-
rinalaisempia", ilmoitti saksalainen.
Todistaakseen sen han kutsui paikalle adjutanttinsa ja käski tämän
ampua itsensä.
Jawohl, Herr General", sanoi adjutantti ja teki työtä käskettyä.
Ranskalaiskenraali katseli kulmiaan kohotellen ta-
pahtunutta, ja kutsui sitten oman adjutanttinsa.
" Ampukaapa itsenne", hän käski.
Adjutantti katsoi kenraalia hölmistyneenä:
"Mutta, mon général, juovuksissa jo tähän
aikaan paivästä ? "
SIMO-PEKKA PENTTINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti