Tauko paikallaan, nykyaika. 28.10.2002
TAUKO PAIKALLA. Viikko on mukavaa
aloitaa miettimällä tupakan mitan verran, onko ensi
viikolla taukoja lainkaan. Joku oli vääntänyt tutkimuksen
miljoonatappioista, joita tupakoitsijat aiheuttavat mm.
taukoina ja poissaoloina yrityksille.
On hyvä, että tupakkaveron miljardien tuotosta riittää
rahaa tutkimuksiin. Omakohtainen näkemykseni on, että rööki-
jengi kaatuu hihnalta viimeisenä, silloin tosin työnantajaa
kiusaamatta lopullisesti. Kun tupakasta puhutaan, on
kuitenkin lisättävä lakisääteinen osa: Tupakka voi viedä ter-
veytesi ja työpaikkasi.
KANNETTAVA PÄÄ. Puhuttaessa työtauoista
(tupakan kera tai ilman) muistan takavuosilta, työtoverini,
pakinoitsija Tuplaween alias Heikki Wirtasen yhden hengen
ideointipalaverit ruokalassa. Jotkut, joita joutilaalta
näyttänyt taukoajan ylitys ei miellyttänyt, erehtyivät huo-
mauttamaan siitä hänelle.
"Kuule, mä voin ottaa työvälineeni mukaan, sä et",
kuului vastaus. Tupla ei tarkoittanut kannettavaa pc:tä.
PAIKALLAJUOKSUA. Suorittamiseen liittyvän hämmästyttävän
ohjeen kuulin erään ruotsalaisen konsernijohtajan suusta. Hän
käski alaistensa näyttää kiirehakuisilta. Väärin käännetty tai
ei, viesti piti todella sisällaän kehotuksen näennäiseen
toimintaan, jossa imago ajaa todellisten tehojen edelle.
Niin se ajoikin, sillä muutamia päiviä myöhemmin luin kyseisen fir-
man massapotkuista. Porukkaa kilpailutettiin myös show-mielessä.
Vähissä ovat länsinaapurin keinot: miten steppaa Soneran Telian kengis-
sä ja käsiänsä hakkaa?
NUOTIOPIIRI. Luin äsken pari uutista suomalaisesta tehokkuudesta.
Koska en tiedä niiden klustereista mitäan, joudun johtopäatöksiin ylei-
seltä tasolta.
Toisessa arvioitiin suomalaisen tosiasiallinen tehokkuus (tuottavuus)
aloittain ja ajoittain jopa manjaana-maita alhaisemmaksi. Tarina kui-
tattiin 1:lla palstalla.
Toisessa, suomalaisessa, vertailussa "otsansa hiessä, verta pierren ja
jalat edellä eläkkeelle" -mentaliteetti sai palkintonsa. Jutut olivat leh-
dissä vähintään 3-palstaisia.
Asia palautti Oyj Suomen Aivopesun osakkeet silmissäni takaisin nou-
su-uralle muiden samanlaisten arvojen pönäköittäminå: " Meillä on hyvä
sosiaaliturva", " Meillä on hyvä terveydenhuolto", "Meillä on tur-
vallinen maa", "Meill' on metsässa nuotiopiiri..." jne.
Vaikka poliitikot ovat tarkistaneet klisheitään lähemmäksi EU:n vas-
taavia lisäämällä "yhä" sanan joukkoon, ei niistä yksikään ole enaä us-
kottava. No, ehkä kuitenkin viimeisin.
PYHÄ PALAVERI. Saunomisen jälkeen Suomen pyhin rituaali on pa-
laveri. Monille niitä on niin paljon, ettei ehdi töitä tehdä, saati sitten
saunoa.
Palaveri korvaa kaiken henkisen elämäm.
Palaveri herki osa on sen loppu. Siinä kaiki avaavat samanaikaisesti
pienen nahka- tai muovikantisen kirjan. Niistä ei kuitenkaan
veisata loppuvirttä, vaan ne ovat Aikakirjoja, joihin rituaalinomaisesti
viedään seuraava palaveri.
Liikuttava ja harras tapahtuma, jonka lupaus, todistus ja
evankeliumi on: "Palataan"
PITKÄ PAUSSI. Tapasin viikonlopulla IT-ammattilaisen, jo-
ka oli vuosikausia tyoskennellyt Ranskan Rivieralla. Lähellä
Cannesia on eräs Euroopan suurimmista piilaaksoista. Mies
kertoi pitäneensa ranskalaisten tavasta tehdä töitä.
Kuten muuallakin sivistyneessä osassa Eurooppaa on keskellä päivää
parin tunnin paussi, jonka aikana tietysti syödään hyvin viineineen kaik-
kineen. Firman johtoa oli lähes aina mukana, mutta vain tarkistaakseen,
ettei paussin aikana puhuttu työasioista.
Miehen mukaan ranskalaisten komennossa virtaa ja motivaatiota riitti.
Sitten amerikkalaiset ostivat yrityksen ja homma alkoi globaaleine
työpaikkaohjeineen muistuttaa painajaista.
Tehokkuus kärsi, vaikka aikaa tuhraantui yhtä paljon.
HILJAINEN MIES. Tavakseni on tullut istahtaa ainakin kerran vuodessa
Veveyn rantapuiston penkille Charlie-nimisen kaverin viereen, melkein
kesänaapureita kun ollaan.
Charlie on hiljainen juttukaveri, tuijottelee vain järven yli. Mutta hän
onkin sanottavansa sanonut.
Elokuvassaan Nykyaika (1936) Charlie Chaplin käsitteli myös työ-
taukojen problematiikkaa. Muistaakseni filmissa esiteltiin turhien ruo-
kailutaukojen välttamiseksi kehitetty syöttöautomaatti. Elokuvaa hallitsi
esittelytekstejä myöten kello.
Suomalaiseen tämän pivän menoon Nykyaika sopii paremmin kuin
vuosikausiin. Jopa niin hyvin, että se saatettaisiin kieltää, kuten
Amerikassa aikoinaan kävi. Tai ei nyt sentään.
POTKUT TULI. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei Nykyajalla juuri
nykyaikana olisi optioporukassa ymmartäjiä.
Ellei sitten joku työtehokonsultti ymmärtäisi koko leffaa mus-
tavalkotrendikkääksi opetusohjelmaksi.
Charlie purkitti filminsa maailmansotien valissä, työttömyys- ja pu-
lakautena. Aikana, jolloin "ihmistä potkittiin sinne tänne", kuten
Carlie itse asian ilmaisi. Charlie itse potkaistiin ulos Amerikasta.
MUUTAMAN FRANGIN TÄHDEN. Kaikesta suomalaisten ns.
"tutkijoiden" globalisaatiolatinasta huolimatta eri kulttuureilla on
edelleen erilainen käsitys työstä ja sen tehokkuuden muodoista.
Väittäisin niiden vain vahvistuvan tulevaisuudessa.
Siksi otan esimerkkini juuri Charlien kotikulmilta enkä riihen sei-
nästä reväistynä.
Satuin kylään kun tuttavani sai vakuutusyhtiöltä laskun,
jossa karhuttiin kahdeksaa frangia. Vaikka summa ei ollut
suuri, hän suuttui ja teki kantansa saman tien puhelimessa sel-
väksi myös yhtiölle.
EI PALATA. Tähän asti tapahtumaketju on verrattavissa vastaavaan
suomalaiseen, mutta tästä eteenpäin ei.
Vakuutusyhtiön virkailija kuunteli perusteluja, ja tiedusteli
sen jälkeen, etta sattuisiko mösjöö olemaan tänaän klo 18 kotona?
Hän poikkeaisi kotimatkalla.
Asia käsiteltiin punaviinilasillisten äarellä. Tiukan väännön jälkeen
asiakas joutui antamaan periksi. Kolikot ja kuitti vaihtoivat heti
omistajaa. Virkailija hurautti kotiinsa Ilalliselle hyvillään
tiukasta keskustelusta.
Myös asiakas oli kontaktiin tyytyväinen. Homma oli kerralla valmis.
Siihen ei koskaan enaä tarvinnut palata.
PALATAAN. Tietojärjestelmien sotkut, yhtiöiden ja asiakkaan ristiin me-
nevät postit, puhelut, selvitykset, lisäkustannukset, epailyt, arvovalta, ke-
sälomat, vatsantoiminta, ym. seikat olisivat johtaneet Suomessa vastaa-
assa tapauksessa prosessiin, jossa asian viimeisimpiä vaiheita vatvot-
aisiin korkeimmassa oikeudessa ja Karpon ohjelmissa vielä vuosikausia.
Rahaa palaisi tuhansia kertoja parin viinilasin verran
ja vatsahaavat venyisivät.
Totta kai tuolla keskieurooppalaisella yhtiölla on käy-
tössaän yhtä nykyaikainen, ellei modernimpikin atk-jarjestelmä ja
tietotaito kuin suomalaisilla. Se on vain Suomea edellä modernissa
tehokkuusajattelussa.
Siis asioissa, jotka eivät sano napista pelkästaän "piip" ja maksa
miljardeja euroja +ppm.
Mutta palataan.
SIMO-PEKKA PENTTINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti