Musta maanantai, 8.12.2003
Hahmojen ryhdistä, ilmeistäja pukeutumisesta päätellen Kuolleet sielut lienee jonkun 1990-luvun rockyhtyeen elämäntarina. Bändi (vas.) Petruska, Selifan, Pljushkin ja Tsitsikovin opettaja. Hyvin
sisältötuotettuna ja devedoituna se saattaisi kiinnostaa juuri vanhoja yli 20-vuotiaita
cityihmisiä. PIIRROKSET: P BOKLEVSKIJ / ALKUPERÄ: NIKOLAI
GOGOLIN KUOLLEET SIELUT, WSOY 1962. KUVAKOOSTE: KARI PEKKANEN.
Laitan tähän alkuun heti, että hyvää joulua, hauskaa
loppuvuotta ja hyvää uuttavuotta, koska onnellisesta
lopusta en ole ollenkaan varma.
Siis tämän jutun. Löysin työpaikan postiloke-
rosta pölyisen kireen. Siis sellaisen vanhanaikaisen paperisen,
jota ei ole kääritty roskapostiin.
Olin juuri droppaamassa sen kierrätykseen, kunnes muistin,
että sähköpostin tapaan nekin voi avata. Jopa ilman virusvaa-
raa. Kirjeethän jäivät käytöstä perunajauhojen takia, jota taas
sähköposti ei tuo. Puisesta lokerikosta saa sen sijaan aina tikku-
ja sormiin.
Kirje piti sisällään tarjouksen jonkun trendikkään instituutin
sisältötuotantokoulutukseen. Paripäiväisen kurssin hinta oli vaa-
timattomasti noin tuhat euroa. Joten ihan omakysyen jäin sieltä pois.
Omasisältö, halpasisältö: Koska sisäisen yrittäjyyteni pauloissa
päätin tänä vuonna tuottaa ainakin yhden sisällön, hoidan sen
nyt yksin tein pois 1 000 euroa halvemmalla. Koettakaa olla ymmärtäväisiä:
sisältötuotan nyt ensimmäistä kertaa, aikaisemmin olen kirjoi-
tellut mitä sattuu.
Tarkkaan ottaen en oikein vielä tiedä millaisen sisällön tähän
tuottaisin. Ala on sen verran uusi. Ajattelin mennä sytyttämään
esimieheni liikennevalot kysyäkseni, mikä sen mielestä olisi
sellainen hyvä sisältö tällaiseen mediaan, mutta se miettii jo uu-
denvuodenpaukkuja.
Luovuuden hinta: Sitäpaitsi se sanoisi heti "ei", koska arvaisi, et-
tä taas pyritään jollekin luovuuskursseille ja vongataan päivärahoja.
Eräs kollega nimittäin sai takavuosina luomiskurssiherätyksen, eikä
ole sen jälkeen ikinä tehnyt yhtään tolkullista juttua.
Tappiota koko lysti.
Luovuutta siihen kyllä tuli kuin käkikelloon, kun sarasvuot
sitä päivän pari potkivat. Joka tapauksessa se putosi ja
luo nyt enimmäkseen lunta. Onkohan sitä tutkittu: Sitten ajat-
telin soittaa jollekin sisältötuotantoproffalle yliopistolle, kun
siellä niitä pyörii jokaisessa tiedekunnassa. Mutta koska siellä
viiveet päivälehtityöhön verrattuna ovat miljoonakertaiset, luo-
vuin tuumasta.
Viiden vuoden apurahan ja kymmenen miestyövuoden (työ-
aikana) jälkeen saisin tutkitun vastauksen.
"Median sisältötuotannon in-
teraktiivisen osion substanssi
edellyttää sisäisen yrittäjyyden
läpinäkyvyyttä, jossa vastaanot-
tajan kokonaisvaltainen ulkois-
tettu vuorovaikutteisuus korre-
loi mediaympäristön omaluku-
taitoiseen lopputulemaan, missä
binääristen sisältöjen kvantiteet-
ti korvaa kvaliteetin niissä kon-
teksteissa, joissa... "
Soveltuvuuden kannalta silloin elettäisiin taas jo ihan uutta
aikaa. Sitäpaitsi kapulakieltä ja hevonpaskaa saa korvauksetta
kunnaltakin.
Idiootti murtolukuna: Mutta jostain pitää sisältö tuottaa.
No mutta hyvänen aika — kirjassahan on sisältö.
Tosin tuottamaton, mutta sisältö kuitenkin.
Tässäpä esimerkiksi venäläinen "Idiootti, 1-3". Sen sisältö-
tuotanto reiluun 160 merkkiin hypertekstiksi vaatii paljon työ-
tä, eikä välttämättä onnistu hyvin. Syynä on se, että "1-3" näyt-
tää hassulta yhtenä murtolukuna. Ikäänkuin kysymyksessä olisi
ositettu vähämielisyys.
Kirjoista voi koostua vastaisuudessa kännykkä-äänien ve-
roista kauppatavaraa, kunhan vain tieto niiden olemassaolosta
leviää IT- ja pääomapiireihin.
Hajautettu tuotanto: Esimerkiksi Werner Söderström on tehnyt
monta jotka ovat myyneet miljoonia jo ennen varsinaisen
sisältötuotannon keksimistäkin.
Hämmästyttävää. Merkille pantavaa koko Söderströmin
tuotannossa on se, että hän on käyttänyt useita eri tekstinval-
mistajia myymiinsä kirjoihin.
Ei voi kuitenkaan olla pahoittelematta sitä tapaa, jolla Söder-
ström jättää paljon tyhjää tilaa, edessä ja takana jopa useita si-
vuja. Biteiksi muutettuna se on melkoinen määrä pakkaama-
tonta tavaraa.
Tuotan nyt sisällön: Löysin stereokaapin tasapainottajan tehtä-
västä erään Söderströmin työn, jossa hän oli hyvin kitsaasti liit-
tänyt sanoja toisiinsa. Sen nimi oli Kuolleet sielut.
Nimen Söderström on varmaan johtanut Sielun Veljistä, sillä toi-
sesta yhtä vanhasta brandista, Warnerin tuottamasta "Seitse-
män veljeksen morsiamista" se ei asiantuntijoiden mukaan ole.
Aihepiirin täytyy olla vanhahtava, koska paperi on jo lähes kel-
taista. Kirja vaikuttaa kuvagalleriasta päätellen kuitenkin lupaa-
valta. Luettavaksi sitä ei ole tarkoitettu, koska siinä on sivulau-
seita. Kuvista päätellen Kuolleet sielut lienee jonkinlaisen rock-yh-
tyeen elämäntarina, joten se saattaa kiinnostaa myös modernia ci-
tyihmistä sisältötuotettunakin.Kuvat on tehty hyvällä
grafiikalla ja niissä on päästy ihan 1990-luvun nostalgiaan.
Ei omasta päästä: Söderströmin kirjan ensimmäisen sisältötuo-
tantoyrityksen on tehnyt joku Nikolai Gogol.
Kirja on ajalta ennen IT-tekniikkaa, jota ei voida pitää kovin
hyvänä lähtökohtana sisältötuotannolle.
Sehän on ihan sama kuin joku tuottaisi sisällön omasta päästä eikä
ohjeistettuna: matkisi,kopioisi tai varastaisi. Telkkarissa pyörii
malliksi paljon hyviä sisältötuotantoja. Ne ovat amerikkalaisia
ja siksi hyviä. Lisäksi lännessä osataan jättää 1—3:n ta-
paiset kököt pois. Pelkkä Idiootti riittää.
Tai haluatko tulla Idiootiksi? Tuotanto on kurinalaista: Se, miksi
toivotin jo alussa uutta vuotta, johtuu siitä, että tällaisen ris-
kialttiin sisällön tuottamiseen varatut 5 000 merkkiä saattavat
loppua kesk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti