Musta Maanantai, Sanomalehti Keskisuomalainen vuosi 2002
PALUU ARKEEN. Tänään joulukuusi lentää pihalle. Tarkkaa
kellon aikaa en tiedä, mutta kaipa sekin pitäisi selvittää,
jotta kaikki menisi loppuun saakka nappiin. Viimeisten kol-
men viikon aikana on valmisteltu, eletty ja purettu todellinen
vanhan ajan joulun tienoo.
Tänään nousevat koneeseen myös keskieurooppalaiset
vieraat, joiden syytä tai ansiota tavallista perinteisempi
meno oli. Kun he syystalvella muistelivat puhelimessa
osallistumistaan joskus parikymmentä vuotta sitten joulukuu-
sen koristeluun lumisessa Suomessa, koetettiin panna
sitäkin paremmaksi. Nyt tuntuu siltä kuin olisi itsekin
palannut toissa vuosisadalta takaisin.
POSTIKORTTI. Päivää paria ennen heidän koko
saapumistaan Keski-Suomi oli kuin postikortista: puut ja
pensaat kuurassa ja lämpötila kuutisen astetta miinuksella.
Siis juuri sitä mitä olin tilannut. Mutta saapumispäivän iltana
lämpötila laski nollaan ja sade muuttui vedeksi. Vaikka
vieraat ihastelivat jo lentoasemalla tykkylumisia puita, saivat
taivaalta tippuva vesi ja myrskynpuuskat heidät aavistuksen
verran mietteliäiksi.
VETTÄ PAKOON. Jos olette katselleet viime päivinä uutisia Keski- ja
Etelä-Euroopasta tai lumitilannetta makiviikolla, tiedätte että heidän
huolestuneisuutensa oli ymmärrettävää. Jatkuvia vesisateita ja tulvia
kaikkialla ympäri Eurooppaa. Juuri niitä he olivat lähteneet pakoon.
Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kurja joulun aika tai talvi Keski-
Euroopassa.
Monet ovat naissa maissa sitä mieltä, etteivät oikeat talve
ja kesät palaa enää koskaan. Tulevaisuudessa on vain yksi vuodenai
ka, kymmenen asteen lämpö ja jatkuva vesisade.
Tuttua puhetta jo Helsingin horisontissa, paitsi tanä vuonna.
KYLMÄN KOURISSA. Parissa päivässä kaikki kuitenkin muuttui. Tosin
seuraavan viikon ajan tuntui siltä, että mentiin ojasta allikkoon.
Sarjamme "koottuja jouluelämyksiä keskieurooppalaisille" alkoi
mieskuoro Sirkkojen konsertilla Taulumäen kirkossa. Parin kilometri
matkan piti taittua jalkaisin lauhassa lumihiutaletunnelmassa.
Pakkanen oli siihen mennessä kivunnut jo yli 20 asteen ja pohjoisesta tuuli
niin, että piti kavellä selkä edellä. Raskaasti vaatetettuina Tourujoen
laaksossa olevan paperitehtaan maiden läpi umpihangessa (oikotie, kir
joittajan) tarvottaessa tuli kuitenkin hiki ja kirkossa vastaavasti kylmä
Sama juttu palattaessa.
Seuraavat päivat kuului niiskutusta eri puolilta taloa, jonka lämmi-
tysjärjestelmää piti tunnin välein rukata milloin mihinkin suuntaan.
Sitäpaitsi aluksi vieraat nukkuivat keskieurooppalaisesti terveellisesti
ikkuna auki ja patteritermostaatti kiinni. Se tapa sitten jäi pakkasen
pudottua pysyvämmin miinus 30 asteen lukemiin.
KARAISTUMINEN. Mutta jouluvalmistelut sujuivat piparkakkutalo
rakentamisineen taysipaiväisinä teen ja konjakin voimin lämpimässä
Ulkoilut aloitettiin lumitöistä kunnes karaistumisvaihe oli saavutettu
noin viikossa.
Käytännössä merkittävimmät opit, kuten oikea kerrospukeutuminen
oikeisiin materiaaleihin, menivät parhaiten perille kantapään kautta
Toisella viikolla parin tunnin kaupunkikävelyt —25:n ja —30 asteen vä-
lillä olivat normaalia toimintaa. Palatessaan tukikohtaan he kom-
mentoivat ainoastaan sitä, kuinka vähän paikallista väestöä pyhinä oli
liikkeellä. No sehän johtui ainoastaan siitä, että kaupat olivat kiinni,
selitin.
Vastaavat vierailut heikäläisten olosuhteisiin esimerkiksi kesäisille,
lumisille ja jäätikköisille vuorille ovat puolestaan opettaneet meille, et-
tä kylmyyttä voi olla monenlaista. Vaatesulkeiset vain aluksi teettävat
turhaa työtä.
Kun arkipäivän elämykselliseen menoon liitetään, monen muun eri-
koiskokemuksen lisäksi, moottorikelkkasafari —25:ssä asteessa, an-
saitsevat vieraat jo selviytymistodistuksen. Se oli lyönyt hetkeksi sa-
nattomaksi.
YÖSYÖNTI. Elämyksiin kuului myös suomalainen tapa hiippailla vil-
lasukissa yökaupalla tarjolla olevien herkkujen kimpussa aamutak-
kisillaan, joskus puoleenkin päivään. Se sai erityistä kiitosta. Samoin
itse joulu korvesta umpihangessa kahlattuine kuusineen ja oikeine jou-
lupukkeineen.
TILAUSTA OLISI. Tamä vastavierailu sattui olemaan henkilökohtai-
nen erikoistilaus, mutta vastaaville olisi aivan selvästi tarvetta tiheään
asutussa Keski-Euroopassa.
Toki suuri osa keskieurooppalaisistakin haluaa kylmän tullen vaisto-
maisesti lämpimään, kuten suomalaiset, mutta yhä useammat haluavat
kokea todella jotain eksoottista. Näiden kaiken nähneiden ja massa-
turismiin kyllästyneiden määrä kasvaa koko ajan: perustellusti voidaan
jo nyt puhua miljoonista ihmisistä.
Lisäksi työnteon kuvan muuttuminen yleisesti koko Euroopassa pät-
kittäisemmäksi, eri lailla rytmittyväksi ja vapaa-ajan vastaavasti jakau-
tuessa tasaisesti ympärivuotiseksi, alkaa vanhakantaiselta loma-ajan
pakettimatkailulta nakertua pohja.
PAKETTI OUT. En tarkoita sitä, että suomalaiset, venäläiset, entiset
itasaksalaiset ja japanilaiset olisivat maailmalla enää ainoita, jotka va-
raisivat ja ostaisivat matkatoimistojen "kohteita paketteina". Niiden
matkailijoiden osuus, jotka osaavat ostaa itse lentolippunsa, katsoa
ohteensa omasta kartasta ja varata majoituksensa esimerkiksi netisä,
kasvaa silti koko ajan. Mistään marginaaliryhmästä ei enää ole kysymys.
Suomessa ryhma ei viela ole suuri, mutta kasvamaan päin. Tosin
kovin suurta toivoa ei esimerkiksi nuorison suhteen ole. Kun katselin
ajan tasalla pysyäkseni Moon tv.n ohjelmaa parin miekkosen loput-
oman tuntuisesta (tosiasiassa alle viikko) matkasta Shotsiin, tuntui
siltä kuin olisi palannut ajassa 1960-luvun Keihäsen Kanaria-tunnelmiin.
LAPPI JA ALPIT. Jos puhutaan talvimatkailusta, näyttäisi Suomi —
pakkasista huolimatta — nousevan yhdessa Norjan ja Ruotsin kanssa
tulevaisuudessa todella tasapäiseen taisteluun keskieurooppa-
laisten euroista. Eikä suinkaan vain Lappi, vaan perässä myös muu
suomi.
Perinteisillä Alppimailla alkavat laaksojen pikkukaupunkien ja kylien
yhteyteen vuosikymmeniä luontaisesti kasvaneet matkailukes-
ukset täyttyä, kerroskorkeudet nousevat, tonttimaa loppuu. Jokaista
akennettua vuodepaikkaa kohti tarvitaan lisäksi tietty määrä pysä-
köintitilaa, tietty lisä infrastruktuuria: teitä, hissejä, köysiratoja, it:n
laajakaistayhteyksiä, kunnallistarvetta suurempia pelastusorganisaa-
ioita, jne.
Siksi sielläkin on ryhdytty rakentamaan uusia, vain ja ainoastaan
turisteille tarkoitettuja lomapaikkoja, joihin sitten pakettimatkalai-
set ahdetaan. Niiden suunnittelijoina alkavat yhä useammin olla sadat
kansainväliset toimistot puhuttiinpa sitten USA:n Appalakeista,
Keski-Euroopan Alpeista tai Suomen Lapista. Keski-Euroopassa laaksot
alkavat pikkuhiljaa täyttyä ja usein on pyrittävä korkeammalle.
Tämä suunta taas kohtaa hyvin jyrkkää vastustusta ja on teknisesti
kallista.
LUNTA! Sitten se perusasia, jonka puute voi tuhota hetkessä koko rakennelman:
lumi. Yhä useammin alle 2 500 metrissä olevat rinteet olivat tänäkin
vuonna vielä joulukuussa vailla lunta. Riskinhallintaan liittyy toki jo
suunnitteluvaiheessa rakennettu tykkilumimahdollisuus, mutta sekään ei
takaa mitään, jos talvi on sateinen ja lämmin. Yhden
rinteen vielä lumettaa, yksi alppi onkin isompi työmaa.
Siksi keskieurooppalaisten uusien talvilomapaikkojen suunnittelussa
ja ennakkomyynnissä on panostettu muihin vuodenaikoihin todella tuntu-
vasti. Osakkeita, taloja, ja -ja. Asuntoja myydään tai vuokrataankin ny-
kyisin vuoristosta ensisijaisesti vapaa-ajan paratiiseina, kesäkoh-
teina ja elämysniputtamoina. Kauppa käy vielä ja välittäjillä riittää
myytävää, mutta silti kaiken yllä leijuu lumen sijaan tietty epävarmuus.
SAUMA. Lapin ja Alppien paisuvan matkailuteollisuuden kyljessä
on sauma, joka esimerkiksi Keski-Suomessa kytkeytyy nykyisin maa-
tilamatkailuun. Keskieurooppalaiset, toisin kuin esimerkiksi suomalaiset,
ovat tottuneet palveluun ja he ovat siitä myös valmiit maksamaan. Jos
venäIäisiä väitetään tarkoiksi, ovat keskieurooppalaiset yksilömatkailijat
vielä krantumpia.
PALVELUA! Luonnon olosuhteista he eivät juuri valita, alkuperäisyys
viehättää, mutta palvelujen tasossa ei katsota ensimmäiseksi tippuvaa
hanaa, puuttuvaa laajakaistayhteyttä tai kulunutta ovenkarmia, vaan
sitä, miten ihminen kohtelee toista. Tämä ei tarkoita välttämättä eri-
koiskohtelua, vaan tunnetta siitä, että homma on todella yrittäjällä
hanskassa: kuhunkin tilanteeseen luontevasti liittyvää sosiaalista kans-
sakäymistä.
Ainoa todellinen ongelma onkin set miten tulvissaan kesät talvet
kahlaavat keskieurooppalaiset löytäisivät Suomen. Markkinointi ja sen
rahoitus on perisuomalainen ongelma, mutta jo periaate "tyytyväinen
asiakas on paras mainos" auttaa pitkälle. Joulun ajan kokemuksen pe-
rusteella voin sanoa, että ainakin Laukaan Varjolan tilalle löytää
muutama ranskalainen tiensä lähivuosina.
SIMO-PEKKA PENTTINEN
simo-pekka.penttinen@
keskisuomalainen.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti